Kaski-valikko
Näiden sivujen yläpalkin Kaski-valikosta avautuvilla sivuilla käsitellään kaskiviljelyn aikaisia ilmiöitä ja sukulaisiamme – 1700 ja 1800-luvulla syntyneitä henkilöitä, joita ei voi sijoittaa muille sivuille. Todennäköisesti he kaikki osallistuivat kasken raivaamiseen, polttamiseen ja viljelyyn.
Kaskiviljely
Kaskeaminen oli Suomessa vielä 1700-luvulla yleisin maanviljelytekniikka. Etenkin Karjalassa ja Savossa se tuotti vielä 1880-luvulla yli kymmeneksen sadosta. Tässä lainauksia Wikipedian Kaskiviljely-artikkelista:
- Suomessa kaskeen kylvettiin perinteisesti ohraa tai ruista kahden vuoden aikana, myöhemmin yksi tai kaksi satoa naurista, kauraa tai tattaria.
- Suomessa harjoitettu kaskiviljely on jaettu kolmeen päätyyppiin: tavalliseen kaskiviljelyyn, rieskamaahan ja huhtakaskeen.
- Huhtakaski, joka oli Pohjois-Venäjän suomensukuisten kansojen kehittämä, tehtiin havumetsään. Viljelykasvina oli useimmiten ruis. Moreenipohjaisilla havupuuvaltaisilla alueilla huhta oli aikoinaan ainoa käyttökelpoinen viljelytekniikka.
- Kaskiviljelyn jälkeen aluetta nimitettiin ahoksi ja sitä voitiin käyttää vielä laitumena.
Mistä Kaurakangas sai nimensä?
Suuremman Rönkkö-nimisen tilan jakamisen tuloksena vuonna 1642 perustetun kruununtilan asukkaista on asiakirjoissa mainintoja nimellä Rönkkö, asuinpaikkansa mukaisesti. Virallisesti Rönkkö Nro 12 nimellä asiokirjoihin merkityn Kaurakankaan kruununtilan isäntänä aloitti vuonna 1739 Matti Matinpoika Kananen, joka tunnetaan paremmin talon mukaisella nimellä Kaurakangas eli Kaurala. Hän edustaa sukumme kolmaneksi varhaisinta tunnettua sukupolvea. Pyhäjärven kappeliseurakunnan vihittyjen luottelon on hänet merkitty nimellä Matts Kaura. Kaurakankaan talossa aikaisemmin asuneet käyttivät rinnakkain nimiä Rönkkö ja Kaura. Mutta nimi Kaurakangas esiintyy kirkonkirkoissa vasta 1740-luvulla.
Ei tiedetä antoivatko Kaura-nimiset asukkaat nimensä Kangaspellon reunalla sijaitsevalle talolle, vai ryhdyttiinkö asukkaita kutsumaan Kaura-nimellä talonsa mukaan. Tässä esitän pelkästään mielikuvituksen tuloksena syntyneen arvion Kaurakankaan nimen synnystä:
1800-luvun jälkipuoliskolla sukumme isältä pojalle periytyväksi sukunimeksi muodostui Kauranen. Vielä 1900-luvun alussa jotkut vanhat ihmiset käyttivät nimeä Kaurala tai yhistettyä sukunimen ja asuinpaikan nimeä. Asiakirjoissa ne esiintyvät yleensä ilman tavuviivaa, mm Kauranen Lintuniemi ja Kauranen Töysmäki. Nuo nimet jäivät pois käytöstä vuoteen 1920 mennessä.
Ei tiedetä antoivatko Kaura-nimiset asukkaat nimensä Kangaspellon reunalla sijaitsevalle talolle, vai ryhdyttiinkö asukkaita kutsumaan Kaura-nimellä talonsa mukaan. Tässä esitän pelkästään mielikuvituksen tuloksena syntyneen arvion Kaurakankaan nimen synnystä:
- Kaurakankaan paikalla on 1500-luvulla tai vielä 1600-luvulla saattanut olla huhtaviljelys. Kasken polttamisen jälkeen kaskessa lienee viljelty ruista kaksi vuotta. Kolmantena vuotena kaskiviljely tuotti hyvän kaurasadon, ehkä neljäntenäkin.
- Ehkä pian kruununtilan perustamisen jälkeen kasken jäljeltä jäänyt aho raivattiin pelloksi.
- Nimi Kaura ilmestyy kuin tyhjästä noin 1712 laadittuun Pyhäjärven rippikirjaan ("kinkerikirjaan"), ja nimeä Kaurakangas käytetään sen asukkaiden nimenä kirkonkirjoissa 1740-luvulta alkaen. Toisaalta mitään aikaisempia rippikirjoja ei oltu laadittukaan. Veroluetteloihin ja muissa asiakirjoihin talon asukkaat merkittiin entiseen tapaan nimellä Rönkkö.
- Voisiko nimen voinut antaa uudisrakennus? Sen ympärillä oli pellot, jotka on merkitty vuosien 1766-1780 mittauksiin perustuvaan isojakokarttaan: Kangaspelto ja Korpipelto.
1800-luvun jälkipuoliskolla sukumme isältä pojalle periytyväksi sukunimeksi muodostui Kauranen. Vielä 1900-luvun alussa jotkut vanhat ihmiset käyttivät nimeä Kaurala tai yhistettyä sukunimen ja asuinpaikan nimeä. Asiakirjoissa ne esiintyvät yleensä ilman tavuviivaa, mm Kauranen Lintuniemi ja Kauranen Töysmäki. Nuo nimet jäivät pois käytöstä vuoteen 1920 mennessä.