Rahvaanrunoilija Elias Tuoriniemi
Kirjoittanut Eero M. J. Kauranen
Toinen, täydennetty julkaisu 2013
Copyright © Sukuseura Pyhäjärven Kauraset 2003-2013
Toinen, täydennetty julkaisu 2013
Copyright © Sukuseura Pyhäjärven Kauraset 2003-2013
Runon ja raudan seppä
Talollinen Elias Tuoriniemi oli yksi varhaisista suomenkielisistä rahvaanrunoilijoista. Hän oli Pyhäjärven kylän Tuoriniemen talon isäntänä vuosina 1803-1833. Talonpidossa tarpeelliset sepän ja suutarin taidot hänellä oli myös.
Talollinen Elias Tuoriniemi oli yksi varhaisista suomenkielisistä rahvaanrunoilijoista. Hän oli Pyhäjärven kylän Tuoriniemen talon isäntänä vuosina 1803-1833. Talonpidossa tarpeelliset sepän ja suutarin taidot hänellä oli myös.
Elias Tuoriniemi (s. 12.12.1772 Pyhäjärvellä, k. 30.6.1840 Pyhäjärvellä) oli yksi varhaisista rahvaanrunoilijoista.
Puoliso: Anna Juhontytär Leskelä (s. 23.7.1778 Pyhäjärvellä, k. 12.1.1841 Pyhäjärvellä).
Vanhemmat: Talollinen Lauri Eliaksenpoika Tuoriniemi (1748-1808) ja Liisa Matintytär Kaurala (1747-1809).
Puoliso: Anna Juhontytär Leskelä (s. 23.7.1778 Pyhäjärvellä, k. 12.1.1841 Pyhäjärvellä).
Vanhemmat: Talollinen Lauri Eliaksenpoika Tuoriniemi (1748-1808) ja Liisa Matintytär Kaurala (1747-1809).
Eliaksen koulunkäynti jäi vähäiseksi, eikä hänen kirjoitustaidostaan ole varmaa tietoa: erääseen perunkirjaan hän on merkinnyt vain puumerkkinsä. Eliaksen runoja merkitsivät muistiin paremmin kirjoittamaan kykenevät. Vaikka Tuoriniemen runot ovat selvää suomen kieltä, on niiden muistiin merkitseminen ollut koulujakin käyneillekin suuritöistä. Suomeksi oli julkaistu lähes pelkästään uskonnollista kirjallisuutta ja kaikki viralliset paperitkin kirjoitettiin noihin aikoihin ruotsiksi. Kirppu-runossaan Tuoriniemi viittaa siihen että runon hän tekee vaikka "kirpusta, juorun joutavasta", kun lukkari on sitä pyytänyt. Hän siis laati omia runojaan, joiden tyyli ja kalevalainen runomitta lienevät olleen peräisin hänen elinympäristönsä kansanrunoista. Mutta Tuoriniemi lienee saanut vaikutteita myös suomeksi julkaistuista runoista, joita muutkin pyhäjärviset tunsivat.
Juttu juomareista, koottu kohmeloväestä
J. F. Liljebladh merkitsi muistiin v 1822 Elias Tuoriniemen runon Juttu Juomareista, Koottu kohmeloväestä, jossa on 413 kalevalamittaista säettä. Ensimmäisenä sen julkaisi v 1826 Turun Wiikko-Sanomat. Lehdessä käytetty suomen kieli etsii vielä muotoaan, mutta Tuoriniemen isännän sanoma on selvää suomea. Juttu juomareista levisi useana arkkiveisuna, joiden kieliasu ja värssyjen pituudetkin vaihtelivat, koska kirjanpainajat katsoivat asiakseen parannella tekstiä.
Elias Tuoriniemi käytti omaa leikkimielistä tyyliään kurjimmastakin elämästä runoillessaan: "... Toiset kaatuu kartanolle, Seinukselle seljällensä. Siat siellä siirtelevät, Koirat korvia pesevät, Sika suuta siivoaapi." 1800-luvun alkupuolella liikkuminen oli vaivalloista harvalukuisilla teillä. Liikennettä vaaransivat ohjasjuopot, joita Tuoriniemi kuvaa vauhdikkaasti: ”… Ajaa kuusetkin kumohon, Kaataa männytkin mäeltä, Myötänsä veräjät viepi, … Poies portin pielisetkin. … Aisat siipenä sivulla, Suittet suorana venyypi, Juhdan juostesa kotihin …” |
Tuoriniemi näyttää olleen kohtuuden ystävä: ”… Onko viinasa vikaa? Viatoin on viina parka ... Suotu suureksi hyväksi, Ravinnoksi raittihille. ... Tämä on aina ruan alku, Ilon alku ainian. Hyvä on vielä vilusakin, Sangen hyvä sairahille, Kovan mielen kohentaa, Pahan mielen parantaa…” |
Lystillinen Laulu suuresta Tupakan puutteesta
Kaksi muuta julkaistua Elias Tuoriniemen valistavaa mutta leikkimielistä runoa ovat "Lystillinen Laulu suuresta Tupakan puutteesta" ja "Runo Kirpusta, juoru joutavasta". Ne julkaisi Sakari Topelius vanhempi kokoomateoksessaan "Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös nykyisempiä lauluja, 1826-1829". Tuoriniemen runoille on yhteistä Ranskan vallankumouksen henki: kaikki ihmiset herroista kerjäläisiin ovat tasa-arvoisia, myös tupakan ja viinanhimon sekä syöpäläisten vaivaamina.
Tunnetaan myös julkaisematon runo "Yksi kaunis laulu". Runossa Tuoriniemi kuvaa 1780-luvun lopun nuorten elämää Pyhäjärven kirkonkylässä. Runon merkitsi muistiin vuonna 1828 J. F. Liljebladh.
Runo kirpusta, juoru joutavasta |
Lähteet:
Oulun arkki, arkkiveisuja. Turun Wiikko-Sanomien v 1826, 9.9, 16.9, 14.10, 28.10, 4.11, 18.11, 1.12. ja 16.12. julkaistut numerot. Elias Tuoriniemi: Lystillinen laulu suuresta tupakan tuskasta. Runo kirpusta, juoru joutavasta. Teoksessa Suomen kansan wanhoja runoja, ynnä myös nykyisempiä lauluja. Neljäs osa. Helsingin kaupungisa 1829. http://digi.kirjastot.fi/items/show/120819 http://digi.kirjastot.fi/items/show/120915 |
Lisää tietoja Elias Tuoriniemen runoista ja elämänvaiheista.
Kukahan on seuraavat runot luonut?
Vuonna 1824 Turun Wiikko-Sanomissa julkaistiin tuntemattoman tekijän runo Tämminki. Runossa kerrottu "Leskelän suuri sali" voisi viitata Elias Tuoriniemen vaimon kotitaloon Pyhäjärvellä, mutta aivan yhtä hyvin johonkin muuhun Leskelään. Ruotsin "stämning"-sanasta johdettu tämminki tarkoittaa oikeuteen haastamista, mutta tässä runossa varmaankin tunnelmaa tai paikalle osumista. Mutta koska runosta puuttuu leikkimielinen ja valistava "tuorlaenen" ote, lienee se jonkun muun kuin Tuoriniemen isännän tekemä.
Ja kenenkähän on runo Pah' on olla päätä wailla, Paha päällä päihtyneellä, joka julkaistiin vuonna 1829 Oulun Wiikko-Sanomissa. Tuota lehteä toimitti noihin aikoihin Pietari Ticklén nuorempi. Tuo runo sopisi Tuoriniemen tuotteeksi aiheensa puolesta. mutta noihin aikoihin viina-aiheisia runoja rustasivat muutkin.
Ja kenenkähän on runo Pah' on olla päätä wailla, Paha päällä päihtyneellä, joka julkaistiin vuonna 1829 Oulun Wiikko-Sanomissa. Tuota lehteä toimitti noihin aikoihin Pietari Ticklén nuorempi. Tuo runo sopisi Tuoriniemen tuotteeksi aiheensa puolesta. mutta noihin aikoihin viina-aiheisia runoja rustasivat muutkin.