Kaurasten sukututkimus
Sukuselvitykset ja sukupuut
Pyhäjärven Kaurasten suvun tutkimisesta kiinnostuttiin ensimmäiseksi Viipurin sukuhaarassa. Matti Aataminpoika Kauranen (1866-1948) keräsi pyhäjärvistä kansanperinnettä. Hänen poikansa Sakari ja Olavi Kauranen teettivät sukuselvityksen, jonka allekirjoitti 23.1.1933 Pyhäjärvellä pastori Eero Niininen. Tuon sukuselvityksen pohjalta piirsi Inga Kauranen (o.s. Meyer, 1902-1981) Pyhäjärven Kaurasten sukupuun. Tuon sukupuun kopiota mallina käyttäen tehtiin käsin piirtämällä muutamia uusia sukupuita, joissa tietoja oli päivitetty lähisukulaisten osalta. Ainakin Tiiton sukuhaarassa sukupuut piirrettiin tyyliltään samanlaisiksi kuin viereinen vuoden 1946 sukupuu.
Kaurasten suvun identiteetti perustuu paljolti vuoden 1933 sukuselvitykseen, jota sukupuu havainnollisti ja popularisoi. Sukupuut lisäsivät kiinnostusta sukua kohtaan myös muiden sukuhaarojen parissa. Tietoja Kaurasten suvusta täydensi Lauri Johannes Kauranen (1919-2004) laatimalla täydennetyn sukuluettelon v. 1985. Hän myös piirsi sen pohjalta uudenlaisen sukupuun v. 1992. Sukuluettelossa ja sukupuussa ei ole huomioitu tyttärien jälkeläisiä, samaan tapaaan kuin 1930-luvun sukuselvityksessä ja sukupuussa. Vuoden 1985 sukuluettelossa ja vuoden 1992 sukupuussa useiden sukuhaarojen tiedot olivat lähes yhtä suppeita kuin vuoden 1933 sukuselvityksessä ja vuoden 1938 sukupuussa. Vuonna 2000 käynnistettiin "Sukutietojen keräys 2000" -hanke, joka johti Pyhäjärven Kaurasten sukukirjan julkaisemiseen v. 2006. Koska sukuun kuuluvien määrä oli kasvanut 5174:ään, kirjassa julkaistu sukupuu esittää vain seitsemän varhaisinta tunnettua sukupolvea. Suuri sukulaisten määrä johtuu osittain siitä, että seitsemännestä tunnetusta sukupolvesta lähtien on sukuluetteloon otettu mukaan myös tyttärien jälkeläiset. |
Vuoden 1946 sukupuu suuremmassa koossa.
|